Oikeat ihmiset valittu väärin perustein
Up to Julkinen keskustelu
-
Tausta
Partiossa (=piirit+SP) on demokratiavaje, joka johtuu raskaasta linja-organisaatiostamme ja sen tuottamasta vallan keskittymisestä. Erityisen ongelmalliseksi asian tekee avoimuuden ja vaihtoehtojen puutteet poliittisessa prosessissa. Avoimuus edellyttää päätösten julkista valmistelua (toisin kuin Matti Vanhanen ajattelee) ja perustelua sekä näiden pohjalta tapahtuvaa yleistä ja avointa keskustelua kokouksissa, sähköisissä järjestelmissä ja lehtien sivuilla. Esimerkiksi Heppua ei pitäisi piirihallituksen käskyllä kieltää kirjoittamasta jostain ajankohtaisesta aiheesta tai ongelmasta. Avoin keskustelu synnyttää aitoja ja uusia vaihtoehtoja. Yksityisyyden suojan, liikesalaisuuksien ja muiden vastaavien syiden takia rehellisesti salattavia asioita on esityslistoilla marginaalisesti. Piiripoliittinen taktikointi ei ole hyvä syy salailuun.
Tämä ei ole uusi huomio; piirihallitukset ja piirinjohtajat ovat jo pitkään pyrkineet edistämään julkista keskustelua blogein, yleisten tapaamisten muodossa ja muin keinoin. Mm. tästä suuri kiitos Mikolle ja Saaralle!
Edustuksellisen demokratian avainkohtia ovat vaalit ja kokoukset. Näistä vallankäyttäjät saavat mandaattinsa ja suuntaviivansa. Ilman vaihtoehtoja ja keskustelua tilanne menee helposti ympäripyöreäksi hymistelyksi; tilanteeksi, jossa ei tehdä valintoja ja sitouduta päätösten taakse. Tämä taas johtaa siihen, ettei vallankäyttäjien mandaatti tehdä valintoja ole riittävä ja aivan liian paljon jää heidän henkilökohtaisen moraalinsa varaan. (onneksi partiopäättäjien moraali on yleensä hyvin korkea!) Hyvät linjat ja monipuolinen keskustelu auttavat päättäjiämme toimimaan tehokkaasti piirimme ja partion edun mukaisesti; huonot vaikeuttavat heidän työtään.
Olen seurannut piirimme kokouksia jo pidempään, niin piirineuvoston, piirihallituksen kuin lippukunnan näkökulmista. Kokoukset kaipaavat pientä poliittista heräämistä! Ymmärrän, että on hankalaa lpk:sta tulleen 16-vuotiaan ymmärtää mitä hänen pitäisi piirinkokouksessa tehdä (kun itseasiassa yli 30-v. pj:tkaan eivät tunnu tietävän!), joten meidän tulisi miettiä, kuinka aktivoida nuoria ja lippukuntia päätöksentekoon ja aktiivisuuteen (aika radikaali ajatus, huomioiden partion päämäärän!).
Käytännön ehdotuksia
Takavuosina uudenmaan partiopiirin hallitus lähestyi vuosikokoustaan muistaakseni kolmella vaihtoehtoisella strategialuonnoksella, joista kokous pääsi keskustelemaan ja valitsemaan. Vertaa viime piirinkokouksen yksi piiri, yksi vaihtoehto –linjaan.
Piirineuvoston jäsenien, puheenjohtajan ja piirinjohtajien valinta oli mielestäni heikko esitys. Ehdokkaat esiteltiin nimellä, naamalla ja lippukunnalla enkä oikein saanut selvää, oliko heillä toisistaan poikkeavia mielipiteitä piirin/SP:n kehittämisestä. Olen toisissa vaaleissa tottunut valitsemaan ehdokkaani heidän kantojensa perusteella. En naaman, sukupuolen, iän, akateemisten oppiarvojen, uskonnon, ihonvärin tai kotipaikan perusteella. Vaikka vaalitoimikunta oli toimittanut ehdokkaille etukäteen kysymyksiä, olivat aiheet (ja vastaukset) ympäripyöreitä, eroja ei löytynyt. Olen itsekin vastannut vastaaviin kysymyksiin ja ne ovat aina olleet yhtä huonoja löytämään aitoja mielipide-eroja ehdokkaiden väliltä.
Yhtenä parannuksena ehdotan ensi vaaleihin vaalikonetta. Sen kysymykset tulee valita niin, että niissä pitää tehdä valintoja (vaikka hieman kärjistäen) ja ottaa kantaa vaikeisiin asioihin, jolloin ehdokkaiden välillä tulee eroja esiin. Kokousedustajat voisivat käyttää vaalikonetta ennen kokousta ja muodostaa oman kantansa ehdokkaista.
Loppuhuomioita
PäPa:n osalta piirineuvosto on hyvä ja toimiva nimenomaan julkisen demokratian edistämiseksi ja meillä on todellinen etulyöntiasema moneen muuhun piiriin verrattuna. Muualla asiat ovat vielä huonommin kuin meillä
En usko piirien/SP:n tarvitsevan mitään oranssia vallankumousta (vaikka ameebamaisempi organisaatio voisi olla linja-organisaatiota tehokkaampi ja kevyempi!), mutta pientä heräämistä ja parannuksia käytäntöjen suhteen. Ja ennen kaikkea avointa keskustelua aiheesta vallankäyttö ja partio!Mutta, mitä olet itse mieltä? Keksitkö muita parannuksia piirin kokouksen järjestelyihin? Vai oletko täysin eri mieltä asiasta?
Mikko Pöri
Korven Koukkaajat
-
Asiallista keskustelua. Meidänkin lippukunnassamme on pohdittu sitä, miten valikoiva harrastus partio on. Eikä useinkaan hyvässä. On monia asioita, joissa demokratiaa, läpinäkyvyyttä ja saavutettavuutta voi parantaa.
Mainitunlainen pohdiskeleva/jahkaileva/naljaileva herraskerho lienee kuulemani mukaan toiminnassa Toimen Pojissa ja samanlaista konkaripoolia haaveilemme omallekin lippukunnallemme. Voisi ajatella niin, että kiitokset osoitetaan toimivalle johdolle (lippukunnassa pääasiassa vaeltajaikäisiä), mutta risut kannetaan konkarikerholle, joka on epäonnistunut välittämään nuorelle polvelle oikean asenteen, tavan ja riittävät eväät toiminnan laadun takaamiseksi. Samoin konkariosasto olisi velvoitettu tapaamaan toimivaa johtoa säännöllisin väliajoin, esim. kytkettynä hallituksen kokouksiin tai niiden valmisteluun. Tämä tapa voisi helpottaa nuorta Lpkj:aa kantamaan vastuunsa.
Mitä tulee lippukunnan suhtautumiseen nk. ylempiin toimielimiin, olisivat minusta seuraavanlaiset keinot hyviä:
1) Piiri lähelle lippukuntia. "Aikuispartio on iloinen piiri-leikki!"
Piiri keräisi tietokantaa partiojohtajakurssin käyneistä ja näiden erikoistaidoista. Tästä Pokémon-kortistosta lippukunta voisi tilata esim. suunnistus-, talviretkeily-, kynttilänvalanta- tai kopiokoneen huolto -taitoisen johtajan vierailemaan lippukunnassaan. Piirin ensisijainen merkitys on (minusta) laskea lippukuntien välisiä (KUVITTEELLISIA) raja-aitoja ja helpottaa lippukuntien toimintaa. Se korostuisi parhaiten juuri siinä, että piiristä saisi apua partioarkeen ja (toiminnallisten, ei paperi-) kokousten vetämiseen. Aikanaanhan lippukunnanjohtajiakin sai tilattua piiriltä, piiri ikään kuin määräsi lippukunnalle kelvollisen johtajan. Esittämäni tapa on hieman asiakaslähtöisempi ja (mutta) toimii ainakin paperilla.
2) Henkilöstö lähelle asiakkaitaan. "Paperipartio ei pelkkää suorittamista"
Partiolaiset ovat palkanneet muutamia henkilöitä pyörittämään keskustoimistoja. Tämä henkilöstö olisi syytä käyttää PJ- ja KoGi-kursseilla, että tietävät, missä työssä ovat. Lisäksi tulisi korostaa työn asiakaspalveluluonnetta, eli tehtävänä ei ole olla tärkeellinen ihminen tärkeellisessä työssä, vaan tehtävänä on auttaa ja palvella muita.
Mitä hyötyä on lippukunnille ylettömästä määrästä paperia ja selvityksiä? SP:n tulisi tarkastaa toimintaansa ja rytmittää sitä niin, että lähtökohtana on lippukunnan etu. Esim: a) Lippukuntiin voi postittaa jo vuoden alussa kaavakkeet, joihin merkitään vuoden toiminnan tilastoitavat luvut. Tällöin ei tarvitse vuoden lopussa arpoa, mitä vuosiselosteeseen suhertaa. b) Polku-rekisteriin olisi syytä tehdä kahdet tunnukset lippukunnalle, että v.t.rekisterinhoitaja voi ottaa apulaisen, joka opettelee käyttämään ohjelmaa. On ikävää, että lippukunnalla on vain yksi haltijakohtainen tunnus, koska vaihtuvuus on kuitenkin melkoista. Samoin voisi lippukunnalle myöntää tunnuksen, jolla tietoja voisi katsoa muttei muuttaa. Tämä säästäisi paperia ja luontoa.
Piirin tulisi tiedottaa yhteisistä tapahtumista hyvissä ajoin (viimeistään 1,5 vuotta ennen) lippukuntiin, että se voidaan ottaa huomioon omissa toimintasuunnitelmissa. Tiedotuksen tarve koskee kaikkia tapahtumia, joihin kaivataan paljon osallistujia. Parissa kuukaudessa on hankala viedä tieto kattavasti partiolaisten vanhemmille ja vaatimus on kohtuuton, jos johtajien pitää jatkuvasti kirjoitella tiedotteita. 1-2 koostettua tiedotetta koteihin on hyvä tavoite ja siihen voidaan päästä vain toimiston ja lippukuntien hyvällä yhteistyöllä.
On hienoa, että graafista ilmettä ja partioasuja uusitaan. Partion toimistohenkisyys ei kuitenkaan saa muuttua ensisijaiseksi kriteeriksi laadunarvioinnissa. Toimiston tulisi tukea varallisesti sellaisia hankkeita, joilla partiolaisten retkeilyä ja luontosuhdetta edistetään. Esim. uusien partiomerkkien ja -paitojen sijaan tulisi Partioaitasta saada kohtuuhintaisia tai kelvollisia erämajoitteita. Partiomerkkejä pitäisi voida tilata lippukuntaan alennetulla hinnalla, ettei toiminnasta muodostu suurta kustannuserää.
Irtohuomiona: Partio ei saa olla bisnestä! Kuvittele partio, jossa johtajat palkitaan rahallisesti ja sudenpennut palkitaan karkilla. Tähänkö tahdomme nuoria kasvattaa ja kannustaa? Ei ainakaan minun partiossani...
Paras olisi, jos partioretkeily olisi käypä harrastus myös vähävaraisten perheiden lapsille. Tässä ovat esim. kaminateltat ja huokeat makuupussit ja -alustat olennaisia. Viime vuosina Partioaitta on muuttunut jatkuvasti elitistisemmäksi liikkeeksi. On ihmeellistä, ettei partion julkisuuskuvassa tuoda paremmin ilmi sitä, miten vähällä metsässä pärjää. Kun katsoo niitä partiojohtajia, jotka piirissäkin pyörivät, niin harvapa heistä käyttää kumppareita ja kumisadetakkia. Kalvovaatteet ja -jalkineet ovat huono esimerkki lapsille, jotka ovat kärkkäitä käymään arvovaltapeliä ja kiusaamaan toisiaan esim. köyhyydestä tai epätyylikkäistä vaatteista.
Liikemaailma kuitenkin hyötyy partiosta ja johtajakoulutuksen saaneista partiolaisista. Siksi on hyvä pitää mielessä yhteistyö firmojen kanssa. Tällä tavalla partion kustannuksia voidaan laskea. Isoihin tapahtumiin (esim. Finnjamboreet) on hyvä hankkia sponsorit, jotka niittävät mainetta tukemalla partiolaisia. Partioaitta voisi lunastaa nimensä sillä, että se möisi polkuhintaan välttämättömiä retkeilytarvikkeita partiolaisille. Uskon, että menestyvien firmojen voitonjaosta liikenisi lovi moiseen.
Partiovasurilla, Lauri Jahkola
Haagan Erä-Veikot -
Re: Oikeat ihmiset valittu väärin perustein
Anonymous
27.05.2009Hei Lauri
Kommentoin lyhyesti tuohon partio-bisnes kuvioon, kun sitä on tässä tullut pähkäiltyä luottamustoimenkin puolesta
=Partioaitta - elitistinen kauppa
- Toki partioaitasta henkii laadukkaiden tuotteiden muodossa myös hinnat. Se on tietoinen valinta ja segmentti. Partioaittaa johdetaan liiketaloudellisin perustein (toki partion arvopohja huomioiden) ja varmasti niin onkin parasta. Kysymyksen voi aina esittää, onko järkevää, että lippukunta ostaa trangiansa Citymarketista kun saa ne sieltä halvemmalla vai Partioaitasta. Tietämättä sisäänostohintoja/katteita/logistisia kustannuksia voin spekuloida, että näin voi olla parempi. Vaihtoehto on tietysti myydä trangia tappiolla partiolaiselle ja vähentää näin yrityksen tuloksesta partiolaisille tulevaa osuutta, mutta en kyllä suosittele.
- Keskustelen miellelläni aittaan liittyvistä näkemyksistä ja ehdotuksista lisää, vaikka omassa viestiketjussaan tai IRL.Yritysyhteistyö
- 16.5 kokoonnuimme asemalle pohtimaan talousasioita laajalla partion talouspäättäjien ja työntekijöiden kokoonpanolla. Mainitsemasi pointit tulivat sielläkin esiin ja niistä keskusteltiin pitkään. Vasta-argumentteina nousi vahvasti näkemyksiä nykytilanteesta sponsoroinnissa: vastikkeettoman rahan saaminen on yhä vaikeampaa, yritysyhteistyö vaatii ammattimaista osallistumista ja tekemistä, jne.
Eli yhteenvetona, ilmaiset lounaat ovat vähissä. Esimerkkinä jos yritys sponsoroi 100 000eurolla se käyttää toiset 100Keur sponsoroinnin hyödyntämiseen. Tämä tarkoittaa mainoksia lehdissä, näkymistä yrityksen sisällä, rekrytoinnissa jne. Tässä tulee ongelmaksi minkä yrityksen kanssa haluamme näkyä? Saako partiolla myydä Fortumin sähköä? Entä Sakon harrastevälineitä? HK:n makkaraa?
Toisaalta taas jokainen sponsorisopimus vaatii valmistelua, lobbaamista jne. Palkallista työtä. Tämän tapaiseen työhön soveltuvan henkilön vuosikustannukset ovat helposti 60-90Keur, aika monta sopimusta pitää saada aikaan tuolla panostuksella.
- Tämän vuoksi nykyisellä vapaaehtoisuuteen perustuvalla järjestörakenteella on vaikea lähteä vahvasti panostamaan yritysyhteistyöhön..Toisaalta peruspartio on lähes ilmaista, kangasmakuupusseja löytyy joka suvusta
=Toimistoja tarvitaan edistämään koko piirin/maan laajuisia asioita, jotka eivät näy lippukuntien arjessa.. Tosin toimistojenkin työnkuvissa/toiminnassa on varmasti paljon kehittämistä, meillä ja muualla.
Terv.
mika*********************
Kirjoittajalla on kaksivuotinen luottamustoimi pääkaupunkiseudun partiolaisten hallituksessa, vastuualuenaan talous- ja kiinteistötoiminta.
Siviilissä hän on muuttamassa etu-Töölöön=-
Re: Oikeat ihmiset valittu väärin perustein
Anonymous
01.09.2009Moikka! Kiitos vastauksestasi. Kesälaitumilta palattuani olen muuttanut Haagan paloaseman tietymille ja meillä lämpiää aina kuppi juotavaa, jos joku haluaa piipahtaa puhumaan partiojohtamisasioista. Osoite on Ristolantie 1 A, puhelinnumeroni löytynee Pakin yhteystiedoista. Vuosi sitten osti lippukuntamme useita Trangioita sittarin poistomyynnistä hintaan 25 euroa/kpl. Rohkenen epäillä, ettei sittari myynyt niitä pois ainakaan alle sisäänostohinnan, vaikka hinta olikin noin alas poljettu. En tosin asiaa varmaksi tiedä. Kun hinnoissa on näin paljon ilmaa ja yritys saa samalla ilmaista mainosta partioliikkeen siivellä, niin tahtoisin siitä näkyviä etuja ruohonjuuritasolla toimiville paikallisyhdityksille eli lippukunnille. Minulle on henkilökohtaisesti yhdentekevää, myydäänkö partion nimissä sähköä, teurasjätejalosteita taikka metästyspatruunoita, kunhan siitä on selkeä hyöty myös partioliikkeen parissa toimiville. Aina löytyy joku maanikko, jonka mielestä kyseinen yhtiö tai sen johto on itse vanha vihtahousu. Löytyy toki myös sellaisia yhteistyökumppaneita, joille on helpompi löytää kannatusta, kuten esim. Fazerin sininen suklaa, joka sopisi partiopaidankin väreihin. Kukapa ei söisi sitä joskus partioretkillä. Minusta on paskapuhetta väittää, että Suomen Partiolaisten pitäisi pysyä paitsiossa liike-elämästä. Tai toki niin voi haluta kuvitella, mutta se ei tule koskaan olemaan totuus elävässä yhteiskunnassa. Sen sijaan partiolaisten pitäisi osata hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita tällaisessa yritysyhteistyössä on. Eikä siinä tule sielua myyneeksi. Partiotoiminnan myötä voidaan harjoitella myös kaupankäyntiä, vaikkei se ohjelman keskeiseen sisältöön kuulukaan. Partiojohtajat voivat jo muiden siviilihommiensa puolesta tarvita samoja taitoja. Eri asia on se, jos yritykset eivät katso partioyhteistyötä vaivan ja kulujen arvoiseksi. Mutta se on ammattilaisten hommia arvioida. Minusta partioliikkeellä on täydet periaatteelliset valtuudet sitoutua yhteistyöhön liike-elämän alojen kanssa siinä missä se voi tehdä yhteistyötä toisten kansalaisjärjestöjen parissa. Itse toivoisin, että partio ottaisi lisää näkyvyyttä suhteessa ilmastonmuutospolitiikkaan ja ympäristönsuojeluprojekteihin. Nämä kaksi asiaa ovat ainakin kiistatta partion arvojen mukaisia (- ainakin periaatteessa, mutta mikä on lippukuntien käytäntö?). Lupaan pistäytyä Etu-Töölössä jos joskus satun niillä nurkilla liikkumaan
-
Moikka! Anteeksi rumahko jäsentely ja netiketti. Luulin kirjautumiseni vanhaan pakkiin lisäävän nimeni myös äskeiseen kommenttiin. Nyt en pääse enää muokkaamaan vastaustani. Kyseessä siis olin minä.
-
-
Alkuun todettakoot, että on hienoa että partiojohtaja(t) kantavat huolta päättäjistä ja vaikutuksen mahdollisuuksista. Mulla huoli viime vuosina on ollut enemmänkin ehdokkaiden riittävyys kun tehtäviin on hyvinkin haasteellista saada vastuunkantajia. Tämän jälkeen vaalikoneet tuntuvat pieneltä haasteelta (vaikken sellaista todellakaan osaa vääntää kasaan) -vaikkakin hienoa olisi arvottaa tulevaisuuden puheenjohtajien kantoja Hesarin tyylisissä arvovalintakysymyksissä! Tämä Mikon mainitsema vaihtoehtoisuus päätöksiä kokouksille alistettaessa on ollut tapetilla PiHan ja PiNen keskusteluissa viime kaudella ja jatkunee tälläkin kaudella. Haasteellista se on varsinkin valmistelijoille, arvokysymyksissä pitäisi saada kenties pari toisistaan erotettua työryhmää valmistelemaan asiaa ja luoda täten täysin erilaiset katsantakannat esiin. Partiojohtajilta itseltään vaikuttaminen vaatii keskittymistä asioihin ja vahvoja näkemyksiä, sekä valmiuksia omien kantojen muodostamiseksi paperille vastaehdotuksiksi. Miten siis Pöri tai partiojohtaja N.N ratkaisisi "yksi piiri, yksi vaihtoehto" -ongelman, lisää vastuuta päättäjälle ryhmässään (miettiä laajoja vastaehdotuksia) vai valmistelijalle (esitä vaihtoehtoesitys esittelyssä)? Onnistuuko tämä pääosin nuorista partiojohtajista koostuvasta piirineuvostossa? Tulisiko piirillä olla tämän lisäksi jonkinlainen "vanhimpien" pöytä, arvokeskusteluun varattu foorumi partiojohtajille? Voisiko tällaista foorumia käyttää laajempien asioiden käsittelyssä luomaan monipuolisia pohdintoja päätöksentekijöiden tueksi? Strategiaa aletaan muuten valmistella varmaankin tämän vuoden lopulla vuoden 2010 piirin kokousta varten, nyt on todella hyvä hetki avata keskustelu piirissä ja haastaa uudet piirineuvokset keskusteluun mukaan -voisiko piirineuvokset ottaa askeleen kuten piirinjohtajat (olla paikalla esim. partioasemalla ennen tulevia kokouksia, kahvipannu kuumana, valmiina debattiin)? -Akseli Meskanen
-
Osittain ongelma lienee korkeassa kynnyksessä lähteä mukaan erilaisiin piirin vastuutehtäviin, yhteisten asioiden hoitamisen kuvitellaan vaikeaa. Tästä samasta ongelmasta kirjoitti Saara juuri pääkirjoituksessaan. Oma aktiivisuuteni piirissä ja SP:ssä on lähtenyt lippukuntani myönteisestä suhtautumisesta ko. organisaatioihin, esimerkkinä itselleni oli monta vanhempaa oman lpk:n johtajaa, jotka olivat toimineet monipuolisesti erilaisissa johtajatehtävissä. He kannustivat kantamaan vastuta ja ajattelin, että jos nuo simpanssit ovat selvinneet, niin samoin selviän itsekin.
Mutta miten saada kaikki lpk:t ajattelemaan samalla tavalla myönteisesti "ylemmistä" partio-organisaatioista? Sama muuten pätee myös aluejärjestöjen, piirin ja SP:n luottiksiin. Hyvä olisi luoda kulttuuria, jossa luottikset vaihtavat pestiään muutaman vuoden välein sujuvasti eri organisaatioiden välillä (lpk,alue,piiri,SP), sekä "ylös" että "alas", kuin sivuillekin (projekti/pysyvä organisaatio, toiminnanalasta toiseen). Kun mikään "ylempi" ei ole "parempi", vaan uuden tehtävän haaste on aina henkilökohtainen. Lisäksi vierastan voimakkaasti liian vahvaa leimautumista piirin tai toiminnanalan mukaan, ikään kuin ei partiojohtaja jotain tehtyään muuta osaisi tehdä tai hänen syntymäpaikkansa määrittäisi hänen näkemyksiään! (peruskirja, "alueellinen tasa-arvo"!) Eli ennakkoluulot toisia partiolaisia kohtaan romukoppaan!
Akseli on oikeassa, että piirineuvosto voi olla haastava paikka nuorelle johtajalle. Mutta pidän kuitenkin partion päämääränä olevaa nuorten kasvattamista aktiivisiksi kansalaisiksi tärkeämpänä. Toimimalla tehokkaasti piirineuvostossa nuoret johtajat oppivat itse ja heidän esimerkkinsä vaikuttaa (oikein viestittynä) myönteisesti lippukuntiin ja muihin piireihin. Eli periaatteessa partion tavoitteet ja koulutuksellisuus ennen liian tehokasta hallintoa! (kun itse asiassa molemmat ovat saavutettavissa!)
Mutta ajatus "vanhimpien pöydästä" on mielenkiintoinen. Siis BP:n maailmaan ajatellen, jonkinlainen "House of Lords", kaksikamarisen eduskunnan ylähuone? Ilman päätösvaltaa, kunsultoivana elimenä? Miten se toimisi; tulisiko siitä jonkinlainen dinosaurusten temmellyskenttä vai aidostin piirin laajoja suuntaviivoja tukeva ja täydentävä foorumi? Paikka, jossa voisi käydä laajempaa keskustelua mm. SP:n tulevaisuudesta ja piirimme linjoista?
Monipuolinen keskustelu on aina hyvä asia, oli sen aikaansaava "tekninen" ratkaisu millainen tahansa. Ja vaikken kahvia juokaan eettisistä syistä, olen aina valmis argumentoimaan ja inttämään
Mikko Pöri
-
Hei Mikko, kyllä meillä saa kahvin sijaan vaikka korviketta. Ainakin teetä ja kaakaota on suoraan hyllyssä ja jos keksit jonkin hyvän nautintojuoman
, joka ei perustu entisten siirtomaiden riistolle niin voin käydä ostamassa sitä sinua varten
(Muuten, voisin samalla palauttaa sen kirjan jonka lainasin Venäjällä.)
Minusta on aikuisten tukien omanarvontunnon kannalta elintärkeää, että niin piiri- kuin lpk-tasolle varataan riittävästi n.k. dinosaurusten leikkipuistoja. House of Lords lienee vetävä nimi mutta vähän vanhanaikainen. Ehkä jokin suomenkielinen nimi sopisi paremmin. Samalla sopisi oikaista tiettyjä nimityksiä ja ajatuksenkulkuja, joita käytetään partiojohtamisessa. Ainakin minua harmittaa, että piiri mielletään lippukuntien yläpuolella toimivaksi elimeksi. Siksi kaikki ylähuone-tyyppiset nimitykset voisi heittää romukoppaan. Olisi parempi, että piiri miellettäisiin lippukuntien veroiseksi toimijaksi, jonka tarkoituksena on lisätä lippukuntien välistä yhteistyötä. Ei yläpuolella, vaan rinnalla. On aivan sama, mistä lippukunnasta partiojohtaja on johdatuksensa saanut. PJ-ikäisillä pitäisi riittää kypsyyttä näkemään partion laajemmat kuviot ja hyöty ylitse lpk-rajojen tehdystä työstä.
Partiojohtamisen edut suhteessa politiikkaan ja yritysmaailman johtamiseen ovat ainakin siinä, mitä tulee eri-ikäisten arvovaltaan. Partiossa voi 18-vuotias PJ-projektin vetäjä johtaa itseään huomattavasti vanhempia konkareita ilman, että nämä pyrkivät väkisin pätemään ikänsä suomin valtuuksin. Partiossa johtaminen nähdään ennen kaikkea palvelutekona toisia kohtaan, koska kukaan ei saa siitä sen suurempaa palkkaa ja ainoa korvaus on tyytyväisyys työn hedelmiin. Partiossa voi oppia verkostomaiseen johtamismalliin, jossa annetaan neuvoa ja keskustellaan eikä jyrätä arvovallalla. Toki partiossa on sama vaara kuin muuallakin elämässä, että ihmiset alkavat laumamaisesti uskoa vanhempaa ja kovaäänisempää johtajaa. Partiojohtajan koulutuksella näitä vaaroja (tai karikoita, jos kyse on meripartiosta) voi kuitenkin oppia välttämään.
Kun mietitään hallinnon tehokkuutta, tulee mieleeni aiemman LPKJ:ni Penan sanoma ajatus siitä, että kaikessa partiotoiminnassa pitäisi huomioida koulutus ja kasvatus. Jos hallinto onkin tehottoman tai kankean näköistä, mutta samalla nuorempi polvi oppii hallinnon kuviot, on vaiva täysin sen väärti. Ainakin Haagan Eräveikoissa hallinto otetaan sopivasti löysin rantein, mutta joka hallituksessa on mukana joku uusi jäsen, joka samalla oppii vähän yhdistystoiminnasta. Tiedän toki, että useat lippukunnat lepäävät tiettyjen ihmisten harteilla ja toiminta helposti nuukahtaa, jos joku tärkeä henkilö muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Meillä tätä on pyritty välttämään jakamalla hallituslaisille erilaisia vastuualueita. Mallia on otettu piirin hallinnosta, jossa on ollut eräveikkoja mukana. Minusta yksittäisten hevien toiminta piirissä on ollut poikkeuksetta hedelmällistä eräveikoille lippukuntana.
-
Hei, keksin itselleni kivan dinosaurusten leikkipuiston eli: http://spntalousministeriksi.blogspot.com/
Turha valittaa jostain, jos ei ole itse valmis tekemään jotain asialle
Ja tervetuloa osallistumaan keskusteluun sielläkin!
Mikko
-
-
-
